Hämeenmaalla ei ole jäänyt huomaamatta iän tuoman kokemuksen arvo: työyhteisöihin toivotaan eri ikäisiä ihmisiä erilaisilla taustoilla. Monimuotoisuus nähdään rikkautena ja parasta ennen -päiväyksiä ei toimipaikoissa tunneta. Toisaalla moni eläkeläinen kaipaakin arkeensa merkityksellistä tekemistä.

–  Teemme molemmat noin kahta kolmea päivää viikossa töitä. Emme kylläkään edes ajattele, että olisimme eläkkeellä – se tulee tajuttua vain, jos sitä kysytään jossain, kertovat Reija Yrjölä ja Tuula Jäppinen ABC Renkomäeltä.

Eläkkeellä työnteosta saa muitakin kuin taloudellisia hyötyjä – vaikka Reija ja Tuula kertovat tilipäivän ilahduttavan, ovat esimerkiksi työyhteisöön kuuluminen, uuden oppiminen ja merkityksellisyyden tunne tärkeitä etuja.

– Työkaverit ovat tosi tärkeitä, meillä lentää juttu niin hyvin! Ja tietenkin täällä näkee ihmisiä ja tulee hyvä mieli siitä, kun saa palveltua asiakkaan kunnolla niin, että hän lähtee meiltä tyytyväisenä, Reija iloitsee.

– Lisäksi rytmi tulee vähän säännöllisemmäksi, kun on töitä. Ja onhan se mukava työskennellä, kun kunto antaa myöten, Tuula lisää hymyillen.

Hämeenmaalla ei ole yläikärajaa

Reija hyppäsi työelämään aikoinaan työmaaruokalan kautta, ja ravintola-alalla hän on ehtinyt työskennellä jo viidellä eri vuosikymmenellä.

– Ja Hämeenmaallakin olen ollut jo yli 30 vuotta, hän naurahtaa.

Tuulalta puolestaan löytyy aiempaa kokemusta niin ravintolasta, kaupasta, kahvilasta kuin leipomostakin – ennen ABC Renkomäkeä hän työskenteli neljä vuotta liikennemyymälässä sijaitsevassa Leipomo Hyvän Olon Mestarissa, ennen kuin eläkeikä tuli vastaan.

– Hämeenmaalainen olen ollut nyt noin nelisen kuukautta. Ihmiset tulivat tutuiksi täällä, kun olin leipomossa töissä, joten päätin eläkkeen alettua kysellä töitä ABC:n puolelta. Tyttärenikin kannusti jatkamaan töitä, kun intoa kerran riitti, Tuula kertoo.

– Itselläni taas oli se mentaliteetti, että ”mihkäs sitä kotoa lähtisi”. Kukaan ei varmaan edes ajatellut, että lopettaisin työnteon, sanoo Reija.

Hämeenmaalaisille ei siis ole yläikärajaa, mutta tietysti oma terveys ja jaksaminen täytyy muistaa ottaa huomioon.

– Itse aion mennä vuoden kerrallaan ja katsoa, miten kunto riittää. Jos se pysyy hyvänä, niin voisin ajatella lopettavani työnteon 68-vuotiaana, eli kolmen vuoden päästä, Tuula pohtii.

– Tässä iässä ei tosiaan tiedä, että millainen kunto on vaikkapa vuoden päästä. Vaikka nyt olisi hyvä, niin huomenna tilanne voi olla jo erilainen, Reija toteaa.

Niin Tuula kuin Reijakin kehottavat kuitenkin testaamaan työelämää eläkkeelläkin, mikäli se houkuttelee – sieltä nimittäin pääsee nopeasti poiskin, jos se ei sovikaan.

– Jos vain terveys ja aika antaa myöten. Välillä nimittäin tuntuu, ettei kerkeäisi töihin, Reija naurahtaa.

– Muutama äitini tuttu eläkkeeltä on sanonut, että koskaan ei ole ollut näin kiireistä, Tuula jatkaa.

– Aina löytyisi pari lasta vahdittavaksi, ja samalla palapelit olkkarissa vetävät puoleensa, nauraa Reija.

– Ai säkin tykkäät palapeleistä! hihkaisee Tuula ja nauraa mukana.

Iltavirkku ja yökyöpeli

Ehkä hieman poikkeavaa Reijan ja Tuulan työelämästä tekee sekin seikka, että he työskentelevät vain ilta- ja yövuoroissa.

– Työskentelen salin puolella, ja teen pelkkää iltavuoroa. Aivan lempityötehtäväni on kuitenkin tiskaaminen, paljastaa Reija.

– Minä taas työskentelen keittiöhommissa ja Hesburgerin kassan puolella, ja vain yövuorossa klo 23-07. Tykkään erityisesti asiakaspalvelusta, kun siinä saa olla vuorovaikutuksessa kaikenlaisten ihmisten kanssa, paljastaa puolestaan Tuula.

Molemmat renksulaiset paljastavat, että työn fyysisyys on viehättänyt heitä alusta alkaen.

–  Monipuolisuus ja liikkuvuus työpaikalla on tärkeää, sillä kumpikaan meistä ei ole mikään paikallaan olija, sen takia meiltä löytyy koiratkin, Tuula ja Reija naurahtavat.

–  Ja täällä tehdään töitä samaan tahtiin ja tasa-arvoisesti, olit sitten 20- tai 60-vuotias. Emme ole huomanneet, että kukaan kiinnittäisi ikään huomiota, he lisäävät.

Reija tosin leikillään huokaisee, että nuorempi sukupolvi kuvittelee hänen tietävän kaiken.

–  Ja sitten minä käytän hyväksi ikääni, jos unohdan jotain, hän jatkaa vitsailua.

Summa summarum Tuula sekä Reija ovat molemmat tyytyväisiä jatkoonsa työelämässä – tosin yksi mysteeri Renkomäen ABC:lla on jäänyt elämään.

– Emme ymmärrä, miksi nuoret käyvät öisin syömässä Hesburgerissa, he hämmästelevät nauraen.