Mysteeripuhelin muutti elämän


Tänä vuonna 130-vuotista taivaltaan juhlistavan Lahden Seurahuoneen seinillä olisi lukemattomia ja toinen toistaan uskomattomampia tarinoita kerrottavanaan – kunpa seinät osaisivat puhua! Tärkein osa Seurahuoneen mainetta ja menestystä ovat olleet ihmiset, joilla on poikkeuksellista ammatillista kunnianhimoa.

Mysteeripuhelin muutti Matti Mäkilän elämän – ”Ajattelin, että pakkohan se on vastata”

Tänä vuonna 130-vuotista taivaltaan juhlistavan Lahden Seurahuoneen seinillä olisi lukemattomia ja toinen toistaan uskomattomampia tarinoita kerrottavanaan – kunpa seinät osaisivat puhua! Tärkein osa Seurahuoneen mainetta ja menestystä ovat olleet ihmiset, joilla on poikkeuksellista ammatillista kunnianhimoa: keittiöpäällikkönä työskennellyt Matti Mäkilä muistelee nyt vauhdikasta uraansa hotellin seinien sisällä.

Matti Mäkilän tarina Seurahuoneella alkoi sattuman kautta. Turussa pitkään asustellut Matti oli työskennellyt Hamburger Börsissä sekä Turun linnan juhlien parissa jo 17 vuotta, ennen kuin sattuma näytti työelämälle uuden suunnan.

– Hamburger Börsin varastossa pitkän käytävän keskellä oli puhelin seinässä, vaikka siinä ei ollut kenenkään työpistettä. Aina ihmettelimme ja nauroimme, että kukahan tuohonkin soittaa tai vastaa. Kun eräänä päivänä kiireen keskellä kävelin siitä ohi, niin sitten se soi. Ajattelin, että pakkohan se on vastata.

Puhelimen toisessa päässä olikin Esko Paalasmaa Lahden Seurahuoneelta.

– Hän sanoi, että täällä on keittiöpäällikön paikka auki, kiinnostaako? Vastasin, että kiinnostaa, mutta nyt on kiire, joten soitellaan joskus. Sitten löin luurin kiinni, Matti muistelee.

Matti eikä hänen vaimonsa olleet ikinä edes käyneet Lahdessa.

– Nyt ollaan asuttu jo 33 vuotta täällä, mutta vaimo edelleen muuttaisi joka päivä takaisin Turkuun, Matti naurahtaa.

– Ja itsekin pyristelin koko ajan Lahtea vastaan, mutta tulin sitten valituksi kymmenen parhaan joukosta Seurahuoneen keittiöpäälliköksi, hän jatkaa vitsaillen.

Ensiluokkaista ammattitaitoa

Matin valinta keittiöpäälliköksi ei ollut ihme. Hänen ammattitaidostaan on paljon näyttöä myös erilaisten palkintojen muodossa: Matti onkin tuonut näytille haastattelua varten hänelle myönnettyjä tunnustuksia.

– Tämä Pohjoismaisen Keittiömestariliiton ansiokääty on ainoa laatuaan Lahdessa, Matti esittelee.

Lisäksi mukana on niin Suomen Keittiömestareiden kultainen ansiokääty, Rotisseursin voutikääty kuin kunniapuheenjohtajan käätykin.

– Ja onhan niitä toki enemmänkin, otin mukaani vain ne jotka liittyvät Seurahuoneeseen, Matti kertoo.

Työ onkin ollut Matille oikeastaan aina kuin harrastus.

– Sanoin aikoinaan johtajalle, että jos sä lopetat mun palkanmaksun tänään, niin mä tuun silti huomenna töihin. Hän kysyi, että minkä takia, ja vastasin, että en oo ihan varma, että onko tää mun työ vai harrastus. Siihen johtaja totesi, että puhuit juuri itsellesi palkankorotuksen, Matti muistelee hymyillen.

Harrastus on kulkenut hänen mukanaan eläkepäiville asti, sillä Matti on muun muassa Rotisseursien entinen vouti sekä kunniapuheenjohtaja, ja kuuluu arvostettuun Pohjoismaiden keittiömestareiden neuvostoon.

– Olen perustanut Lahteen sekä Turkuun Keittiömestareiden yhdistyksen. Olin myös perustamassa Suomen Keittiömestareiden liittoa, jonka hallituksessakin olin mukana pitkän aikaa, hän kertoo.

– Värikästä siis on. Yksi vanha tuttunikin toisesta ravintolasta sanoi aikoinaan, että kyllä sä Matti olit sellainen stara, kun sä tähän kaupunkiin tulit, että me vähän pelättiin sua, Matti lisää ja naurahtaa.

Viimeisen päälle herkkuja

Seurahuone oli aikansa edelläkävijä ja Matin sanojen mukaan ylivoimainen Lahdessa.

– Välillä se oli vähän huonokin, kun ei ollut pakkokehittämisen tarvetta. Sanoinkin, että jos ei ulkopuolelta tule ideoita, niin on itse kehiteltävä. Ja niin me kehitettiinkin – ja muut seurasivat perässä, Matti kertoo.

– Muistan, kun toimme tänne Keski-Euroopasta äyriäisiä ja rakensimme suuria äyriäispöytiä. Ihmiset lähtivät jopa Turusta meille linja-autolla syömään, Matti hymyilee.

Matin työvuosina Seurahuoneella tarjoiltiin myös kuuluisaa keskiviikkoillan herkkupöytää, joka sisälsi 40 erilaista, viimeisen päälle hienoa, ruokaa.

– Ajat ovat muuttuneet ja se herkkupöytä oli jo aikanaan todella työläs. Silloin meillä oli jopa 30 keittiötyöntekijää. Herkkupöytä oli periaatteessa lähiruokaa ennen aikaansa, sillä kaikki oli itse tehtyä kotimaisista raaka-aineista. Se myös ohjasi koko Lahden liike-elämää, sillä isojen yritysten Euroopan vieraat vaativat tulla aina keskiviikkoisin asumaan Seurahuoneelle, koska he tiesivät pääsevänsä herkkupöytään.

Nykyhetkeen herkkupöytä ei tosin Matin mielestä sopisi.

– Kaikki olivat viimeisen päälle hienoja ruokia, mutta kuka haluaa enää nykypäivänä syödä keskiviikkoiltana 40 ruokaa, tai kellä on edes varaa? Se pitäisi rakentaa ihan eri tavalla, hän tietää.

Seurahuone tunnettiin myös tiistai-illan grandiosasta, jonka Matti pääsi valmistamaan uudelleen muutama vuosi sitten Seurahuoneen nykyisen keittiöpäällikön, Ville Penttilän, kanssa 60:lle hengelle yksityistapahtumaan.

– Grandiosa sopii mielestäni tähän päiväänkin, ja ihan mihin tahansa ravintolaan. Se oli pitkä illallinen, jossa tarjoiltiin kaksi alkuruokaa, välikeitto sekä lämmin ruoka juusto- ja jälkiruokavaunuineen. Kaikki tehtiin varauksesta, joten mitään ei jäänyt yli, hän toteaa.

Ripaus teatteria

Seurahuoneella järjestettiin monia loistokkaita tapahtumia, joissa loistokkuus ulottui ruokaakin pidemmälle. Tekojäät, valot, savut ja vesisuihkut olivat tuttuja elementtejä iltojen aikana.

– Me aina otettiin vähän teatteria mukaan, Matti toteaa.

– Kerran lahtelainen tiskipöytiä ja muita teräsesineitä valmistava Stala Oy piti isot vuosijuhlat meillä. Mietittiin, että jotain erikoista pitäis tehdä, kun he esittelevät tuotteita ja ihmiset juhlivat. Heidän johtaja sitten päätti sahauttaa yhdestä tiskipöytäaltaasta pohjan pois ja laittaa verhot sekä pyörät siihen ympärille. Jossain vaiheessa iltaa tarjoilija työnsi tiskipöydän keskelle salia, ja siinä oli tulisuihkut reunoissa. Sitten mä nousin mitalit kaulassa tiskialtaasta ylös ja rupesin annostelemaan vieraille jälkiruokaa, Matti kertoo esimerkkinä teatterista.

Matin mukaan on kultaakin arvokkaampaa jäädä asiakkaan muistoihin – ja niin pitäisi toimia aina.

– Kerran myös kannoimme Hyppyrimäelle kaikki pöydät ja tuolit, kun sinne oli tulossa Luhdan vieraita ulkomailta syömään. Isossa tulostaulussa luki vieraiden nimet ja ”tervetuloa Suomeen”. Se oli kaikille hieno kokemus, ja nuo vieraat mainitsivat sen aina kun tulivat Suomeen, hän lisää.

Matti kehuukin, että Seurahuoneella työskenteli hänen aikanaan ”ihan täysupea kympin arvoinen” henkilökunta.

– Kaikki olivat niin ammattiylpeitä ja ihailin sitä, kuinka asiakkaiden toiveet tiedettiin ja muistettiin. Ja kyllä nykypäivänäkin Seurahuoneella ollaan poikkeuksellisen hyväkäytöksisiä, ja osataan palvella asiakasta.

Yksi Matin mieleen jäänyt seikka työvuosista on myös se, että Seurahuoneella keittiöt sekä muut tilat pidettiin erityisen puhtaina ja tavarat aina samoissa paikoissa.

– Sanoinkin aina, että täällä voisi työskennellä vaikka silmät kiinni, sillä tavarat löytyivät aina oikealta paikaltaan. Monissa ravintoloissa tavarat ovat aina hukassa, ja se aika niiden etsimiseen maksaa rahaa.

Vuosina 1987–2004 Matti työskenteli itsekin Seurahuoneella ylpeydellä ja ammattitaidolla, eikä hän sanojensa mukaan muista, että koskaan olisi ollut huonoa työpäivää – vaikka tavallinenkin työpäivä kesti yleensä 15 tuntia.

– Kun seisoo kuuman hellan vieressä 45 vuotta, niin pää saattaa vähän pehmetä. Lähes täysissä järjissäni pääsin kuitenkin pois, hän vitsailee haastattelun päätteeksi.

Hienot hetket eivät ole sattumaa.

Vieraile Solo Sokos Hotel Lahden Seurahuoneen verkkosivuilla >>