Suurin, kaunein ja vaativin, sitä oli

Tänä vuonna 130-vuotista taivaltaan juhlistavan Lahden Seurahuoneen seinillä olisi lukemattomia ja toinen toistaan uskomattomampia tarinoita kerrottavanaan – kunpa seinät osaisivat puhua! Osa Seurahuoneen mainetta ja menestystä on ollut ihmisiä, joilla on poikkeuksellista ammatillista kunnianhimoa: kylmäkkönä työskennellyt Maija Kaunisto muistelee nyt lämmöllä uraansa hotellin

Maija Kaunisto aloitti työt Seurahuoneella vuonna 1972 – ja seurahuonelainen hän olikin lähes eläkeikään asti.

– Aloitimme mieheni kanssa tahoillamme työt 7. tammikuuta vuonna 1972 – minä Seurahuoneen keittiössä ja mieheni Raute Oy:lla, ”isännöiden” toisinaan vieraitaan eri tilaisuuksissa Seurahuoneen salissa sekä kabinetissa, Maija muistaa tarkasti.

– Olimme siis tavallaan mieheni kanssa molemmat ”seurahuonelaisia” lähes eläkeikään asti, hän lisää.

Maijan polku Seurahuoneelle kulki ravintolakoulu Perhon kautta.

– Olin käynyt jo kotitalousopiston sekä työskennellyt ravintola-alalla, mutta Perhon harjoittelupaikkaa etsiessä suuntasin askeleeni Seurahuoneelle, koska se oli suurin ja kaunein, joskin myös vaativin, hän kertoo.

Lopulta Maija nappasi harjoittelupaikan onnellisen sattumuksen kautta.

– Minulle oltiin sanottu, että keittiöharjoittelijan paikka on juuri täytetty, mutta paikka on minun, jos hän ei tulekaan –  eikä hän tullut, Maija iloitsee.

”Visuaalisuus oli se juttu”

Maijan aikana Seurahuoneella oli niin kutsuttu lämmin keittiö ja kylmäkeittiö ”kalla”.

– Aloitin lämpimässä keittiössä aamuvuorossa, joka oli hyvin tyypillinen harjoittelijalle: kyynärpäitä myöten patatiskialtaassa pesten isoja kattiloita, paistinpannuja ja pakkeja, Maija naurahtaa.

Ajan kuluessa työ kuitenkin monipuolistui ja Maija suoritti viimeisen harjoittelujaksonsa kallassa, josta tuli lopulta hänen työpisteensä.

– Olin hyvin vapautunut lähtiessäni viimeiselle koulujaksolle, sillä Seurahuoneelta oli luvattu minulle työpaikka, kunhan valmistun keittäjä-kylmäköksi, Maija iloitsee.

Maijan uralle mahtuikin lopulta monenlaisia tehtäviä Seurahuoneen seinien sisällä.

– Olin katutason Memphisissä eli avokeittiössä, hotellin puolella kerroksessa ja kahvikeittiössä, astiatiskissä, sekä lopulta tein myös rekrytointia, hävikinhallintaa, tuotekehittelyä, herkkupöydän esittelyä ja työvuorolistoja, hän luettelee työtehtäviään.

– Päätyönäni työskentelin kuitenkin kylmäkkönä: vastasin buffetpöytien kylmistä ruuista ja muun muassa kaikenlaisista ihanista jälkiruoista, Maija hymyilee.

Maija olikin tunnettu erittäin hyvästä silmästään annosten koristelun ja esillelaiton suhteen.

– Se oli erittäin tärkeää ja sitä arvostettiin todella paljon. Visuaalisuus oli se juttu, ja kaloillekin laitettiin kiille, Maija sanoo.

– Itse asiassa minusta piti tulla käsityöopettaja, mutta tulikin kylmäkkö, hän lisää ja naurahtaa.

Pukuloistoa ja satoja lautasannoksia

Tiistai-illan grandiosa, keskiviikkoillan herkkupöytä, rapupöydät ja joulupöydät olivat isoja tilaisuuksia, jotka vaativat aikanaan paljon työtä, osaamista ja suunnitelmallisuutta.

– Vappupöydät, joita oli useampi, olivat varsinaisia voimainkoitoksia – ja ovat kuulemma edelleen, nauraa Maija.

Hienoimpana ja vaativimpana tilaisuutena Maijan mieleen on kuitenkin jäänyt pukuloistoa säteilevä Teollisuusseuran kevätjuhla, joka oli monelle vuoden kohokohta.

– Se oli keväisin Lahden upein seurapiiritapahtuma. Välillä se oli kahdessa eri kerroksessa, sillä vieraita oli niin paljon. Kaikki keittiössä tehtiin lautasannoksina, joten työtä riitti monille, Maija kertoo.

Maija pääsi myös kahdesti itse kurkistamaan tapahtuman toista puolta, sillä hän oli kevätjuhlassa avecina.

– Pääsin katsomaan, kuinka työkaverit juoksevat, Maija vitsailee.

– Juokseminen kuitenkin palkittiin sillä, että ruokailun jälkeen keittiön väki ja tarjoilijat kutsuttiin aina saliin kuulemaan taputukset, kiitokset sekä saamaan ruusut, hän jatkaa.

Uran tähtihetket

Maijan mieleen on painunut vuosien varrelta hurmaava hetki, kun hän sai erityisen kiitoksen asiakkaalta.

– Tarjoilija tuli sanomaan keittiöön minulle, että asiakas pyytää sinua juhlasaliin – silloin oli keskiviikkoillan herkkupöytä. Salissa sitten seisoi erään firman johtaja ruusukimppu kädessä, ja 35 hänen herravieraitaan siinä ympärillä. Minut pyydettiin heidän keskelle, pidettiin kiitospuhe liittyen herkkupöydän esillelaittoon, ja sain ruusukimpun sekä halaukset. Herrat seisoivat ja taputtivat, ja sitten muutkin vieraat nousivat sekä taputtivat. Se oli tärkeä tähtihetkeni, Maija herkistyy.

Toinen hetki, jona Maija on kokenut erityistä arvostusta työstään, on paistinkääntäjäksi installointi.

– Talo haki minulle paistinkääntäjän käädyt, eikä niitä ole helppo saada. Käädyt toivat oman lisäarvostuksen työhön ja velvoittivat myös minua pitämään tiettyä tasoa yllä monella eri sektorilla – siihen liittyi niin ruuan ulkonäkö, maku kuin palvelukin, Maija valottaa.

Työn arvostus, monipuoliset työtehtävät sekä ihana henkilökunta, joiden kanssa ystävyys edelleen jatkuu, saivat lopulta Maijan viihtymään Seurahuoneella koko työuransa.

– Mihinkä minä kotoani olisin lähtenyt, Maija vitsailee.

– Kun on arvostettu, on aina kasvanut parempaan ja parempaan suoritukseen. Olihan se myös palkitsevaa edetä ravintolakouluharjoittelijasta keittiön vuoropäälliköksi omalla ahkeruudellaan, Maija lisää.

Tuulahdus menneisyydestä

Maijan mielestä Lahden Seurahuone on nykyisellään ajanhengen mukainen hotelli, joka panostaa vieraidensa asumiseen ja viihtymiseen.

– Täällä nautitaan edelleen hyvästä ruuasta ja hienoista tilaisuuksista, hän kiteyttää.

Muutoksiakin Maija on pistänyt merkille, sillä maailma on hyvin erilainen nyt verrattain hänen työvuosiinsa.

– Pukeutuminen on rennompaa ja vapaampaa, ennen oli kravatti- ja pukupakko, eikä farkuissa voinut missään tapauksessa ajatellakaan tulevansa ravintolaan. Eikä naisporukallakaan saanut mennä ravintolaan, joka tuntuu nyt kummalliselta. Niin, ja ennen ei myöskään saanut majoittua oman asuinkaupunkinsa hotelleissa, vaikka nykyään on tämä staycation-trendi, hän pohtii.

Myös ruokapuolella on tapahtunut isoja muutoksia.

– Osa tuotteista tulee valmiina tai puolivalmiina buffetpöytiin. Ennen vanhaan kalat tulivat kokonaisina ja lihat ruhoina, ja piti tietää tarkasti mitä niille tehdään: esimerkiksi lohen jokainen osa hyödynnettiin ja ruodoistakin tehtiin hiillostamalla ”herrojen herkkua”. Myös multaporkkanat ja -perunat pestiin sekä kuorittiin itse. Nykyäänhän keittiöön ei saa tuoda multaa missään muodossa, Maija kertoo.

– Vierailen yhä usein Seurahuoneella, ja edelleen buffetit ovat ihan viimeisen päälle, hän lisää.

Vuoteen 2004 asti Maija työskenteli itse Seurahuoneella ylpeydellä – ja se onkin asia jonka Maija ei toivo muuttuvan.

– Seurahuoneella tehdään niin hienoa työtä, että siitä kannattaa jokaisen olla ylpeä – työssään kannattaa myös aina muistaa ripaus kunnianhimoa, Maija muistuttaa.

Hienot hetket eivät ole sattumaa.

Vieraile Solo Sokos Hotel Lahden Seurahuoneen verkkosivuilla >>