”Kun Delta Rythm Boys esiintyi Lahden Seurahuoneella, oli sali loppuun myyty” - Ritva Kuoppa

Tänä vuonna 130 vuotista taivaltaan juhlistavaa Lahden Seurahuonetta on kutsuttu tuhansien tarinoiden hotelliksi. Ritva Kuopan ura Seurahuoneella alkoi sen keittiöstä vuonna 1967. Pian talon tarjoilijat pistivät kuitenkin merkille hänen iloisen ja sosiaalisen olemuksensa ja alkoivat houkutella Ritvaakin tiskin toiselle puolelle. Se kannatti, sillä Ritva viihtyi Seurahuoneen tarjoilijana hienot 43 vuotta.

Aiempi kokemus sekä koulutus alalta houkuttivat Ritvan alun perin hakemaan töihin Lahden Seurahuoneen ravintolaan. 60-luvulla töihin otto kävi varsin mutkattomasti. Ritva kertoo, että sanottiin kättä päivää ilman sen kummempia haastatteluita. Kysyttiin vain, että milloin on valmis aloittamaan työt.

- Aloitin ne sitten heti seuraavalla viikolla, 15.11.1967, Ritva muistaa tarkasti.

Ritvan ura Seurahuoneella alkoi ravintolan keittiöstä, mutta hän siirtyi pian tarjoilijoiden houkuttelemana salin puolelle.

-Tytöt sanoivat mulle, että tuu mieluummin tälle puolelle, sä sopisit paremmin tänne. Läksin sitten Reino Oinosen tarjoilijakursseille. Hän oli sellainen tunnettu ravintolaguru tässä kaupungissa. Hän eli tälle ravintolalle, ja huolehti henkilöstöstä tosi positiivisesti, Ritva kertoo hymyillen.

Työkaverit olivat nähneet aivan oikein, sillä Ritva viihtyi Lahden Seurahuoneen palveluksessa tarjoilijana eläkeikään asti. Siihen vaikuttivat hänen mukaansa hyvä työyhteisö, ihanat asiakkaat ja vaihtelevat tehtävät.

Tarjoilijan työtä sydämellä ja lyömättömällä muistilla

Ritva kehuu, kuinka Seurahuoneella tarjoilijoilla oli pelisilmää sille, missä kaveri milloinkin tarvitsi apua ja yhdessä huolehdittiin asiakkaista.

- Kun vaativammat asiakkaat veivät aikaani, niin oli hyvä, kun kaverit aina auttoivat naapuripöydissä, jotka olisivat kuuluneet minulle. Etteivät ne jääneet ihan hunningolle. Meillä toimi hirveen hyvin yhteishenki, aina autettiin kaveria ja koskaan ei jätetty pulaan, Ritva muistelee hymyillen.

Ritva oli tunnettu asiakaspalvelutaidoistaan ja koki sen itsekin vahvuutenaan, sillä hän esimerkiksi muisti hyvin erilaisten vakioasiakkaiden ”oikut”, kuten hän itse niitä kuvailee.

- Pidin työstäni tosi paljon, yhtään ei ollut samanlaista päivää. Tykkäsin haasteista. Mitä vaativampi asiakas, sen parempi. Tiesin, jos mausteet piti olla asiakkaan pöydässä määrätyllä tavalla ja tuhkakuppi ei saanut olla pöydässä ja että viskit tarjoilla määrätyllä tavalla, Ritva kuvailee.

Ritva mainitsee myös, että 60-70-luvuilla vain harvat joivat teetä, ja kahvin juonti oli yleisempää. Ihmiset ihmettelivätkin, kuinka Ritva muisti niin hyvin, että kenellä asiakkaista on tapana juoda mitäkin.

- Helppohan ne teen juojat oli muistaa, kun niitä oli niin vähän, Ritva nauraa.

Vuonna 1966 alkanutta ja nopeasti hitiksi muodostunutta keskiviikkoiltojen herkkupöytää ja sen maankuuluja antimia Ritvakin muistelee ylpeydellä. Asiakkaita tuli Helsingistä asti varta vasten Herkkupöytään. Ritva kertoo, että pöydän antimet vaihtelivat sesongin ja vuosien mittaan, toisinaan oli erikoisempiakin ruokalajeja tarjolla. Kokkiharjoittelijalla oli aina kunnia selostaa, mitä oli tarjolla tällä kertaa, Ritva kertoo

- Kerran asiakas kysyi minulta, että mitä on tarjolla tänään. Heitin hänelle vaan, että no krokotiilia. Hän luuli, että juksasin, mutta totta se oli, Ritva sanoo.

Suuritöisen herkkupöydän kattaminen lopetettiin 1990-luvulla. Siitä ehti nauttia vuosikymmenten aikana yli 100 000 asiakasta.

Arvovieraita, kansainvälisiä tähtiä ja teemailtoja

Presidentti Urho Kekkosen Ritva muistaa Seurahuoneen vakiovieraana. Hänellä oli tapana tulla Seurahuoneelle syömään lahnaa – erityisesti sen kieltä, joka oli hänen suurinta herkkuaan. Myös Ruotsin ja Norjan kuninkaita, silloisia kruununprinssejä, on Ritva päässyt palvelemaan.

Arvovieraiden lisäksi Seurahuoneella nähtiin myös aikansa isoja tähtiä. Amoroso-yökerhossa oli parketti, joka nousi 80 senttimetriä ylöspäin lattiatasosta nappia painamalla. Lavalla nähtiin esiintymässä kansainvälisiäkin kuuluisuuksia, kuten yhdysvaltalainen musiikkiyhtye Delta Rythm Boys.

- Kun Delta Rythm Boys tuli Suomeen, niin he esiintyivät Seurahuoneella vuosittain aina kaksi viikkoa putkeen. Ja sali oli loppuun myyty joka ilta! Sitten oli esimerkiksi Marjo Rungia, Carolaa ja Marjatta Leppästä, Ritva luettelee.

Seurahuoneella harrastettiin paljon myös teemailtoja, jolloin tarjoilijat pukeutuivat milloin mihinkin asuihin, kerran esimerkiksi sotilaskotisisariksi, miehet olivat maastopuvuissa. Helsingistä asti tuli meikkaajat ja maskeeraajat, jotta kaikki olisi viimeisen päälle, Ritva muistelee. Teollisuusseuran kevätjuhlat olivat vuoden kohokohta, ihmiset pukeutuivat parhaimpiinsa. Oli kunnon pukuloistoa.

- Nämä olivat kaikki sellaisia kivoja juttuja, jotka antoivat työhön lisää mielekkyyttä, Ritva sanoo.

Kutitus kämmeneen

Ritva ajattelee, että hyvä palvelu on se, mikä veti asiakkaita puoleensa Lahden Seurahuoneella jo tuolloin. Seurahuoneen henkilökunnalle järjestettiin paljon koulutusta ja juuri se näkyi asiakaspalvelun laadussa. Kouluttaminen oli aikansa ravintoloitsija Reino Oinoselle tärkeä asia.

- Näyttelijä Fanni Halonen kävi pitämässä kävelykoulutusta, tosi monet kävivät kouluttamassa meitä, Ritva kertoo.

Muilta ravintoloilta kuuli jopa sellaista, että Seurahuoneella ei saisi niin hyvin palvella, sillä muut menettävät asiakkaitaan. Kaikki tiesivät, että Seurahuone on arvokas paikka, jossa niin henkilöstön kuin asiakkaidenkin piti pukeutua ja käyttäytyä siististi ja arvokkaasti

- Asiakkailla piti olla pikkutakki, kravatti ja kauluspaita. Jos ei ollut, niin portsarit lainasi. Naisillekin oli kenkiä, ei saanut tulla saapikkaissa, Ritva kertoo. Ja Oinosella oli tapana käydä kutittamassa tarjoilijoita salissa kämmenelle sen merkiksi, että muistaa laittaa käden nyrkkiin selän takana, hän lisää.

Bankettitilaisuuksissa tarjoilijat tarjoilivat rivissä hovimestarin nyökkäyksestä. Kaikki tarjoilu tapahtui järjestelmällisen juhlavasti, yhtä aikaa viininkaadosta lähtien. Onnistunut asiakaskokemus lähtee Ritvan kokemuksen mukaan kuuntelemisesta.

- Kuuntele asiakasta herkällä korvalla. Opi tietämään, mitä hän haluaa. Minä olin aina paikalla, kun tarvittiin, mutta en silloin, kun ei tarvittu. Asiakas oli aina ilahtunut ja yllättynyt, kun muistin, että hänelle pitää olla gluteenitonta tai muuta sellaista, Ritva sanoo.

Nykyisellään Seurahuone on Ritvan mielestä todella hieno ja kehittynyt oikeaan suuntaan. Hän kokee edelleen ylpeyttä, kun kaupungilla ihmiset kehuvat miten hyvä ruoka ja palvelu Seurahuoneella on. Ritva onkin valtavan ylpeä yli neljän vuosikymmenen mittaisesta urastaan Seurahuoneella.

- Joskus sitä kuulee jonkun sanovan, että ”Olen vaan tarjoilija”. Kukaan ei ole ”vaan”! Pitää olla ylpeä omasta ammatista, se on tärkeää mitä sinä teet. Meistä jokaista siivoojasta johtajaan tarvitaan, eikä kukaan ole mitätön, Ritva naulaa.

 

Hienot hetket eivät ole sattumaa.

Vieraile Solo Sokos Hotel Lahden Seurahuoneen verkkosivuilla >>