”Olin hiihtämässä kilparadan vieressä, kun aidan toisella puolella ohitseni hiihtäen kiisi Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa” – Tauno Hilden

Tänä vuonna 130 vuotista taivaltaan juhlistavaa Lahden Seurahuonetta on kutsuttu tuhansien tarinoiden hotelliksi. Tauno Hilden on mies, joka ehti urallaan nähdä 34 vuotta Seurahuoneen historiaa ennen ansaittua eläköitymistään. Vuosien aikana tarinoita ja muistoja kertyikin huoltomiehenä työskennelleen Taunon takataskuun melkoinen määrä.

Taunon tarina Lahden Seurahuoneen huoltomiehenä alkoi vuonna 1973.

- Itse asiassa se oli syyskuun 4. päivä vuonna 1973, hän muistaa tarkasti.

Tuona syksynä alkoivat Taunon antoisat vuodet Seurahuoneen huoltomiehen tehtävissä.

- Olin vuonna -73 Stora Ensolla töissä. Siellä työskennellyt ylikonemestari teki myös Seurahuoneella korjauksia. Hän sitten pyysi minua avukseen tänne. Ensin tein vähän keikkaa, mutta pian sain ilon siirtyä Seurahuoneen vakituiseksi työntekijäksi, Tauno kertoo.

Lisäksi Tauno toimi tärkeässä tehtävässä Seurahuoneen työsuojeluvaltuutettuna. Eläkkeelle Tauno jäi vuonna 2007.

Työ oli itsenäistä ja siitä Tauno piti

Ihan ensimmäisen työpäivänsä Tauno muistaa edelleen. Siihen aikaan ei perehdytykseen satsaamisen merkitystä ymmärretty aivan kuten nykyään ja Tauno saikin ihan itsenäisesti selvittää, miten hommat hoidetaan.

-Olihan se hieman hakua, että mistä löytyvät vesiventtiilit ja lämmönjakohuoneet ja muut, ja miten hommat täällä hoidetaan. Talotekniikasta piti päästä kärryille, mutta kukaan ei varsinaisesti perehdyttänyt. Opastin itse itseäni, Tauno selittää.

- Mutta hyvin taisin oppia, kun niin kauan sain talossa työskennellä, hän lisää nauraen.

Aikojaan Seurahuoneella Tauno muistelee lämmöllä. Hän kertoo, että Seurahuoneella työ oli vapaata, eikä kukaan kytännyt. Siitä hän piti. Hommia sai tehdä omassa järjestyksessä, pääasia oli, että työt tulivat hoidettua. Ja nehän tulivat.

-Tykkäsin laitehuoltotyöstä, kun sain tehdä käsillä ja se oli konkreettista. Tehtäväni oli huolehtia, että talossa niin sanotusti hommat toimii. Työpäivät saattoivat venyä. Viikonloppuisin olin vapaana, mutta koska oli firman puhelin mukana, niin saatoin metsältä lähteä töihin viikonloppunakin, jos soitto tuli. Siitä sain tietysti korvauksen, Tauno kertoo.

Hän auttoikin aina kaikkia, minkä kerkesi ja huollettavaa riitti.

- Keittiössä oli aikanaan kaksi isoa öljypoltinta, jotka laitettiin aamulla kahdeksalta päälle ja ne paloivat neljään asti aamuyöllä. Keittiössä oli sen vuoksi aina todella kuuma. Noin vuoden välein piti muurata uudet maljat polttimon uuniin – minun piti käydä aina tekemässä muuraustyö silloin yöllä neljän ja kahdeksan välillä. Kaasuhellat tulivat joskus 70-luvun lopulla. Ne olivat käytössä siihen asti, kun jäin eläkkeelle, Tauno muistelee.

Vaikka Tauno työskentelikin huoltomiehenä, laajeni työnkuva usein monenlaiseen muuhunkin.

- Joskus haettiin keittiöpäällikölle hirviä metsästä Seurahuoneen pöytään. Muistan kun kerran kollegan kanssa kuskattiin hirveä henkilöautolla! Myös Norjan lohi oli halpaa ja herkullista ja sitä myös toimitin keittiölle, Tauno muistelee.

Nykyäänkin metsä on Taunon sydäntä lähellä. Hänellä on metsätila maalla, jossa on omakotitalo Kymeen rannassa.

- Siellä kasvattelen perunaa, sipulia ja porkkanaa. Kalastelen ja ravustan myös. Liikun paljon metsässä, sienestäen ja marjastaen, Tauno kertoo.

Aina toisinaan Tauno huomasi uuden työntekijän palloilevan eksyneen näköisenä aulassa ja meni silloin neuvomaan. Hän otti Seurahuoneen uudet tulokkaat mielellään siipiensä suojaan, kierrätti heidät ympäri talon ja perehdytti talon tapoihin – ehkä omasta perehdytyskokemuksestaan – tai sen puutteesta - oppineena.

- Perehdytin myös uuden toimitusjohtajan aikanaan moneen asiaan, Tauno kertoo.

- Työyhteisö Seurahuoneella oli hyvä. Ideoitiin ja toteutettiin monenlaista yhdessä. Minä yritin kaikkien kanssa tulla toimeen ja mahdollisimman monen kanssa tulinkin, hän sanoo.

Kuninkaan kanssa hiihdellen

Seurahuoneella on kautta sen historian kestitty myös kuuluisuuksia ja arvovieraita. Taunokin pääsi työssään tapaamaan monia merkkihenkilöitä, kuten presidentti Kekkosen, Omanin prinssin sekä Ruotsin kuningasperhettä.

- Yksi hauska muisto ovat Salpausselän hiihtokisat vuodelta -78, joissa me Seurahuoneelta oltiin aina paikalla. Olin maastossa hiihtämässä kilparadan vieressä, kun aidan toisella puolella ohitseni hiihtäen kiisi Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa, Tauno nauraa.

- Hän osallistui kisoihin usein ja majoittui aina Lahden vierailuillaan Seurahuoneella. Ja aina huoneessa nimeltä Kekkos-sviitti, numero 663, hän lisää.

Lahden Seurahuone on muuttunut vuosien aikana paljon, perinteitä kuitenkin vaalien. Tauno ei juurikaan ole vieraillut Seurahuoneella eläkkeelle jäämisensä jälkeen, mutta kertoo aivan vastikään käyneensä Seurahuoneella järjestetyssä Ässäpäivässä muistelemassa menneitä ja tutustumassa uuteen Loft Houseen. Myös tämän jutun haastattelu tehdään Loft Housen tiloissa.

- Tämä on kyllä hieno, ainutlaatuinen, Tauno kiteyttää ympärilleen katsellen.

Hienot hetket eivät ole sattumaa.

Vieraile Solo Sokos Hotel Lahden Seurahuoneen verkkosivuilla >>