”Kaikki tiesivät, että Seurahuone on Lahden ykköspaikka” - Pauli Nuikka

Tänä vuonna 130 vuotista taivaltaan juhlistavaa Lahden Seurahuonetta on kutsuttu tuhansien tarinoiden hotelliksi. Seurahuoneen vällyjen väliin on käpertynyt vieraita aina marsalkka Mannerheimista Ruotsin kuninkaallisiin ja sen salissa on valssattu lukemattomat häätanssit, siemailtu sampanjaa ja nautittu arjen luksuksesta muun muassa maankuulussa Keskiviikon Herkkupöydässä. Pauli Nuikka muistelee 23-vuotista uraansa Lahden Seurahuoneella lämmöllä ja pilke silmäkulmassa.

Pauli Nuikan matka Lahden Seurahuoneella alkoi ensimmäisen kerran vuonna 1962 niin sanotun yöportieerin tehtävässä. Pauli muistaa ensimmäisen työvuoronsa Seurahuoneella kirkkaasti ja kertoo sen myötä ajatelleensa, että tämähän on aika lupsakkaa hommaa.

– Noin 80-kymppinen kollega, joka silloin oli yömiehenä, opasti minua ja kertoi talon tavoista. Ravintolat menivät yhdeltä kiinni ja yöksi hotelli hiljeni. Aulassa oli pöytä ja kaksi nojatuolia ja hän sanoi minulle, että nyt voidaan vetää vaikka tirsat, kun on vasta viideltä ensimmäinen herätys. Kysyin, että pistetään kai heräyskello soimaan, ettei nukuta rokuliin? Hän sanoi, että voit laittaa, mutta ei sitä tarvitse. Ja kello oli varttia vaille viisi, kun hän herätti ja sanoi minulle, että kohta se kello soi ja nyt pitää valmistautua tehtäviin. Meidän piti soittaa huoneisiin ja herättää asiakkaita, Pauli nauraa muistolle.

Pauli muistaa hyvin myös palkkansa, joka oli varsin toisenlainen kuin tänä päivänä.

– Yömiehen palkka oli siihen aikaan 26 000 markkaa (vastaa noin 600€ nykyrahassa) kuukaudessa sekä voileipä ja termospullo kuumaa kahvia per työvuoro, ettei tule nälkä. Kylmäkkö teki eväät valmiiksi ja ne sai noutaa häneltä kahdentoista aikaan yöllä. Se ihan luki sopimuksessa, Pauli kertoo.

Polku toi Paulin takaisin Seurahuoneelle vuosikymmeniksi

Ensimmäinen pesti oli noin vuoden mittainen. Seurahuone oli kuitenkin tehnyt Pauliin vaikutuksen ja vuonna 1971 hän palasi Seurahuoneen vakituiseksi työntekijäksi viinurin, eli miespuolisen tarjoilijan rooliin. Siitä alkoi 23 vuoden mittainen ura Lahden Seurahuoneella viinurin tehtävän lisäksi baarimestarina sekä hovimestarina. Laadukas asiakaspalvelu on ollut Seurahuoneella tekemisen keskiössä niin menneinä aikoina, kuin tänä päivänäkin.

- Hovimestarin tehtävänä oli johtaa tarjoilijoiden työtä. Siihen aikaan kaikki pöydät oli varattu, joten tehtiin ja jaettiin pöytäkartat. Jos joskus tuli jotain valitettavaa, niin hovimestari selvitti, mistä on kyse, miten asia korjataan niin, että asiakas on tyytyväinen. Tärkeää oli, että palvelu oli sellaista, että asiakas koki, että hänet huomioidaan, täällä on mukava olla ja henkilökunta on ystävällistä. Ja että tännehän tullaan toistekin, Pauli sanoo.

Tutuiksi työssä tulivat myös esimerkiksi aikansa menomestat Alibi-baari ja yökerho Häränsilmä. Pauli kertoo monista sattumuksista uransa varrelta, sekä vieraista, jotka ovat jääneet mieleen. Seurahuoneella asioivat monet aikansa suuret yritysjohtajat sekä muun muassa presidentti Kekkonen. Myös kollegoitaan ja työnantajaansa Pauli muistelee hyvillä mielin.

- Ei ollut mitään keskinäisiä kahnauksia tai riitoja työntekijöiden välillä. Oli sellaista yhteen hiileen puhaltamista. Tuntui vapaalta ja rempseältä. Olin oikein tyytyväinen työnantajaan, kiva talo oli tehdä töitä ja asiakkaat olivat mukavia, hän sanoo.

Postikortteja Seurahuoneen Herkkupöydästä ulkomaita myöten

Paulin muistoissa ovat vahvoina erilaiset arvokkaat tilaisuudet, joita Lahden Seurahuoneella järjestettiin. Yksi hienoimmista oli Lahden Seurahuoneen uniikki ja hienostunut keskiviikkoiltojen herkkupöytä, joka oli erityisesti yritysten suosiossa. Herkkupöytä oli hitti vuosikymmenten ajan, kunnes suuritöisen pöydän kattaminen lopetettiin 1990-luvulla. Siitä ehti nauttia yli 100 000 asiakasta.

- Keskiviikkoisin oli viimeisen päälle katettu herkkuja seisovaan pöytään – kalat, lihat, jälkiruokapöydät, juustopöydät. Keskimäärin 100-150 ruokailijaa joka keskiviikko 10 hengen pöydissä ja yksi tarjoilija per pöytä. Se oli ihan maankuulu juttu ja todella suosittu, Pauli muistelee arvokasta kattausta.

Sana keskiviikkoiltojen herkkupöydästä kiiri yli Suomen rajojenkin, vaikka sosiaalisesta mediasta ei 80-luvulla ollut vielä tietoakaan.

- Hovimestari jakoi herkkupöydän kuvalla varustetun kortin jokaiselle asiakkaalle ja jokainen asiakas kirjoitti kortin jollekin, kenelle halusi. Sitten kortit kerättiin ja Seurahuone postitti ne kaikki. Se oli sellainen mainos, joka levisi ympäri maailman, kun niitä meni ulkomaita myöten, Pauli kertoo.

Hintaa Pauli muistelee Herkkupöydällä olleen 80-luvulla reilut 200 markkaa. Herkkupöydän tasosta kertoo myös se, että hovimestari pukeutui aina smokkiin, kun muissa tilaisuuksissa pukukoodina oli tumma puku.

Hymy myy enemmän, kuin irvistys

Pauli kertoo, että Seurahuone oli myös ”hänen aikanaan”, eli 70-90-luvulla tunnettu laadustaan ja hyvästä palvelustaan.

- Keneltä vaan Lahdessa kysyi, niin kaikki tiesivät, että Seurahuone on Lahden ykköspaikka. Siellä piti käyttäytyä ja pukeutua asiallisesti, niin henkilökunnan kuin asiakkaidenkin, Pauli muistelee.

Paulin uran varrelle mahtuu monenlaista asiakasta ja toisinaan kohdalle osui hankalampiakin tapauksia. Pauli kertoo kuitenkin osanneensa aina palvella kaikkia hyvää pelisilmää käyttäen. Paulin mielestä hyvä ja yksinkertainen vinkki onnistuneeseen asiakaskokemukseen, joka päti silloin ja pätee edelleen, kuuluu: Hymy myy enemmän, kuin irvistys.

- Ei pidä ajatella, että mun tehtävä tässä on nyt olla sulle ystävällinen. Vaan, että mun tehtävä on olla kaikille ystävällinen, hän kiteyttää.

Hienot hetket eivät ole sattumaa.

Vieraile Solo Sokos Hotel Lahden Seurahuoneen verkkosivuilla >>