Mene Etusivulle
Liity asiakasomistajaksi
Mene Etusivulle

Valosen Hunajatila, Hollolan Laitiala

Hollolan Laitialassa sijaitsevan Valosen Hunajatilan pihamaalla alkaa keväisin kuulua rauhoittava surina, joka on kuin hunajaa korville. Jo yli seitsemänkymmenen vuoden ajan mehiläistarhaajien ovet ovat olleet avoinna kaikille hunajan ystäville.

Tutustu Valosen Hunajatilaan

Lukemattomia lentokilometrejä, luonnonihmeitä ja pitkän iän salaisuuksia

Hollolan Laitialassa sijaitsevan Valosen Hunajatilan pihamaalla alkaa keväisin kuulua rauhoittava surina, joka on kuin hunajaa korville. Jo yli seitsemänkymmenen vuoden ajan mehiläistarhaajien ovet ovat olleet avoinna kaikille hunajan ystäville.Valosen Hunajatilan tarina alkaa vuodesta 1952, kun Karjalasta lähteneet Kari Valosen vanhemmat aloittivat pienellä Hollolan tilalla maatalousyrittäjinä. Tila oli lypsykarjatila, jossa sivuelinkeinona hoidettiin mehiläisiä."Minä ja vaimoni Kathy Keister olemme olleet yrittäjinä tilalla vuodesta 1985. Meidän aikanamme hunajantuotannosta on tullut päätuotantosuuntamme ja tilan nimikin muotoutunut Valosen Hunajatilaksi", Kari avaa tilan historiaa."Tämä on hieno ja mielenkiintoinen ala, joka on muuttunut vuosien aikana suuresti", Kathy hymyilee."98-vuotias äitini on kertoillut monesti tarinoita siitä, kuinka ensimmäiset hunajat jotka menivät myyntiin, laitettiin maitotonkkaan ja tonkka käsikärryillä maitosillalle puolen kilometrin päähän. Sieltä mentiin sitten linja-autolla Lahteen ja asemalta taksiin, ja taksilla torin varrella olevaan apteekkiin. Apteekkari kaatoi omaan astiaan hunajat ja ne purkitettiin apteekkiin myyntiin", Kari naurahtaa.Tänä päivänä maitotonkat ovat jo jääneet unholaan, mutta kesä on onnistunut työllistämään tilalla kaksi sukupolvea, kun Karin ja Kathyn nuorin poika Pekka on ollut mukana kausihommissa."Kesäaikaan meitä työskentelee kolme henkilöä, mutta talvisin pärjäämme kahdestaan. Tämähän on aika kausiluontoista hommaa, ja talvikuukausina ei tarvitse oikeastaan edes käydä katsomassa mehiläisiä. Toki teemme toimituksia talvikautenakin viikoittain", Kari toteaa.

Luonnon paraatipaikalla

Parhaimmat mehiläishoitoalueet löytyvät Valosen mukaan Suomesta, ja juurikin Päijät-Hämeestä."Täällä on vaihteva luonto ja kasvusto. Pääsatokasveina ovat villivadelma, horsma, voikukka ja paju. Meillä ei onneksemme ole pelkästään metsiä, vaan myös peltoja, sillä suojavyöhykkeillä ja luonnonhoitopelloilla kasvaa apilan lisäksi paljon erilaisia peltorikkaruohoja ja kedonkukkia", Kari paljastaa."Meidän hunajamme maun salaisuus on ehdottomasti tämä Päijät-Hämeen kasvivalikoima", Kathy täsmentää."Meillä on myös Evon metsäalueella tarhoja, joista saadaan juoksevaa metsäkukkahunajaa. Suurin osa hunajatuotteistamme on kuitenkin hienokiteistä, pehmeää hunajaa. Näiden lisäksi meillä on saatavilla kesällä vastalingottua hunajaa pakattuna tai omaan astiaan, sekä tietenkin mehiläisvahaa", Kari lisää.Valosen hunajaa myydään nykyisellä pesämäärällä noin 10-15 tuhatta kiloa vuodessa. Hunajasato vaihtelee joka vuosi, ja hyvänä vuonna voi tulla kolminkertainen määrä."Ideaali sää hunajantuotannolle on 25 astetta lämpöä ja aurinkoa, sekä kerran viikossa vesisadetta yöaikaan", naurahtaa Kari."Parveilun esto on yksi tärkeimmistä taidoistamme. Jos pesä on liian ahtaalla, mehiläiset alkavat kasvattamaan uutta emoa, jolloin vanha emo ja puolet työmehiläisistä lähtevät parvena pesästä puunoksalle muutamaksi tunniksi. Sen jälkeen ne siirtyvät sopivaan puunkoloon, tyhjille jääneen rakennuksen seinän väliin taikka savupiipun ilmahormiin ihmisten ”riesaksi” – tällöin myös hunajantuotanto puolittuu", hän lisää.Myös hunajan myyntimääriin on erilaisia vaikuttavia tekijöitä – muun muassa flunssakautena näkyy piikki myynninkasvussa."Hunajan käyttäjäkunta tuntuu jakautuvan kahteen: niihin, jotka käyttävät sitä vuoden ympäri, sekä niihin, jotka ostavat purkin aina flunssaoireiden ilmestyttyä."

Läheltä sen olla pitää

Lähiruoka on Karille ja Kathylle sydämen asia niin puheissa kuin teoissa."Suosimme lähiruokaa ja ylipäätään kotimaista ruokaa niin pitkälle kuin pystymme. Hyödynnämme omaa aluetta myös yhteistöissämme; meillä on esimerkiksi mehiläistarhat Hämeenkosken Nikkarin Maatilalla ja Asikkalassa Jaakkolan omenatilalla. Meidänkin toimintamme mahdollistavat pitkälti oman alueemme kuluttajat.""Oman alueen hunajan suosimisessa on sekin hyvä puoli, että hunaja sisältää aina pieniä määriä siitepölyä, joka voi auttaa allergiatapauksissa – kunhan hunajaa muistaa nauttia ympäri vuoden. Siitepölyn avulla pystytään myös paikantamaan hunajan alkuperä", Kari tietää.Valosen Hunajatila ja Osuuskauppa Hämeenmaa ovat tehneet yhteistyötä jo pitkään, ja hunajaa löytyykin monista Hämeenmaan myymälöistä ympäri Päijät- sekä Kanta-Hämettä."Yhteistyö on jatkunut koko sen ajan, kun hunajaa on tuotettu ja jopa pidempään, kuin nykyinen Hämeenmaa on ollut olemassakaan. Isäni nimittäin toimitti jo aikoinaan yksittäisiin liikkeisiin hunajaa myymälänhoitajan luvalla. Yhteistyö on aina ollut reilua", Kari kertoo.Valosen Hunajatilalla vastuullisuus näyttelee suurta roolia, ja oma osuus tehdäänkin aina parhaalla mahdollisella tavalla, jotta tuotetaan puhdasta sekä hyvää hunajaa."Tämä työ on oikeastaan käsityötä ja lähtökohtamme on aina se, että mehiläisillä on mahdollisimman hyvä olla. Suurin hyöty mehiläisten hoidosta on mehiläisten tekemä pölytystyö, joka edistää luonnon monimuotoisuutta ja hyvinvointia", toteaa Kathy.Kotimaisen ja paikallisen hunajan käytön hyöty kohdistuukin suoraan omaan lähiympäristöön, kun tuetaan paikallisten mehiläisten tekemää pölytystyötä.

Luonnonihmeitä ja pitkän iän salaisuuksia

Valosen Hunajatilalla ollaan luonnonihmeiden kanssa tekemisissä päivittäin, mutta eräs erityinen hetki on painunut mieleen."Kesällä, kun siirrämme mehiläisiä, täytyy olla liikkeellä aikaisin aamulla. Kerran, kun pääsimme Vesijärven rantapellon tarhaan, siellä oli kurkia tekemässä soidintansseja kauniina sumuisena aamuyönä. Siinä hetkessä tuntui, että tää on jotain mitä ihan jokainen ei pääse todistamaan", Kathy muistelee."Olemme tosiaan luonnonihmeiden kanssa tekemisissä päivittäin, joten sille saattaa tulla vähän sokeaksi. Me kuitenkin esittelemme kotitarhaamme, mehiläistenhoitoa sekä laitteistoa kaikille halukkaille, ja kun vieraamme ovat ihan että ”vautsi” ja innoissaan, niin se taas tarttuu itseemme", Kari jatkaa.Asiakaskohtaamiset ja laajaksi muodostunut tuttavapiiri ovat mehiläishoitajien mukaan työn parhainta satoa."Viime viikolla täällä kävi sellainen saksalaispariskunta, joilla on ollut pitkään mökki Mäntyharjulla. He ovat vähän alta 90-vuotiaita ja kävivät hakemassa tilaltamme hunajaa. He sitten naureskelivat, että tiedättekö te, mikä on meidän pitkän iän salaisuus? Ja kun me ei keksitty, niin he sanoivat, että se on tää Valosen hunaja, ja me ollaan haettu teiltä hunajaa vuodesta -95 alkaen", Kari iloitsee.Tilan pitäjät paljastavat itsekin käyttävänsä hunajaa niin puuron päällä, teen joukossa, mehun makeuttamisessa kuin leivonnassakin."Käytämme hunajaa myös perinteiseen 60-luvun herkkuun, ”hunajapullaan”. Kun ensimmäiset hunajat ovat lingottu, laitetaan hunajaa pullan päälle. Se on sellainen mehiläishoitajien juttu", Kari ja Kathy hymyilevät.