1900–1920-luvut
Ensimmäisten osuuskauppojen perustaminen

Osuustoiminta otti ensiaskeleensa vuonna 1844 Englannissa Rochdalen kaupungissa, jossa kankaankutojat perustivat ensimmäisen toimivapohjaisen osuustoiminnallisen yrityksen. Suomalaisen osuustoiminnan syntysanat kerrotaan lausutun Hattulassa – nykyisen Hämeenmaan alueella – Suomen osuustoiminnan isän professori Hannes Gebhardin toimesta. Hän kutsui koolle Pellervo-Seuran perustavan kokouksen vuonna 1899, ja näin aate oli virallisesti rantautunut Suomeen. Osuustoimintalain säätämisen jälkeen, 1901, se alkoi levitä nopeasti, ja osuuskauppoja perustettiin lähes joka pitäjään.

"Hämäläinen kansanluonne suhtautui varovasti uuteen. Se ei ryhdy ilman muuta sellaiseen, joka näyttää hyvältä ja edulliseltakin. Harkitsemattomuus on usein monien epäonnistumisten syynä." Vakaasta harkinnasta huolimatta ensimmäinen hämäläinen osuuskauppa perustettiin jo vuonna 1904 Tervakoskella, seuraava vuonna 1906 Padasjoella. Osuuskaupan myymälät rakennettiin usein talkoilla, ja niistä sai ruokaa, vaatteita sekä kotitalous-, rauta- ja maataloustarvikkeita. Tavoitteena oli tuottaa yhdessä palveluja jäsenille, valvoa yhteistä etua ja tarjota laadukkaita tuotteita kohtuulliseen hintaan. (Lainaus: Nuorekas Kauppakunta)

Tavaroiden heikko saatavuus oli osuuskauppojen alkutaipaleen ongelmista isoimpia. Kun Sysmän Osuuskauppa perustettiin vuonna 1908 ja päätös ensimmäisen myymälän avaamisesta oli tehty, "lähtivät hallituksen puheenjohtaja ja kaupanhoitaja tavaranhankintamatkalle Helsinkiin". Tehtävä ei ollut helppo, sillä "luotonantajat suhtautuivat aloittavaan liikkeeseen varsin varovasti." Kauppa kuitenkin saatiin avauskuntoon. Ensimmäinen myyty tuote oli "mustepullo eräälle sivukylän miehelle". (Lainaukset: Sysmän Osuuskaupan toimintakertomus 1908–1928)

Tavaroiden saatavuuden ja laadun varmistamiseksi perustettiin vuonna 1904 Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta SOK hoitamaan osuuskauppojen yhteisostoja ja ohjausta. Tuontitoiminnan lisäksi SOK perusti omaa teollisuutta, ja osuuskaupat perustivat itse muun muassa myllyjä ja leipomoita.

1920-luvulle tultaessa Kanta- ja Päijät-Hämeessä toimi jo 25 osuuskauppaa. Tervakosken, Padasjoen ja Sysmän lisäksi muun muassa Läyliäisissä, Hausjärvellä, Jokioisissa, Kärkölässä, Hollolassa, Asikkalassa ja Artjärvellä. Etelä-Hämeen Osuusliike perustettiin Hämeenlinnassa vuonna 1916.

1930–1950-luvut
Sodan ja jälleenrakennuksen vuosikymmenet

Sota ja sen jälkeiset vuodet olivat vaikeita, luonnollisesti myös osuuskaupoille. Oli huutava tavarapula. Miesten lähteminen sotaväkeen vaikutti myymälöiden hoitoon, ja ankara säännöstely muutti kaupan roolin jälleen säännöstelyä toteuttavaksi jakelijaksi. Elettiin "korttipelien" aikaa. (Lainaus: Nuorekas Kauppakunta)

Valistuksella ja ostajien opastamisella oli ollut osuustoiminnassa tärkeä asema 1900-luvun alusta alkaen. Sanansaattajaksi vuonna 1905 perustettua Yhteishyvä-lehteä tilattiin jäsenille innokkaasti myös Hämeessä. Kun naisten rooli nousi sotien aikana osuuskaupoissa uuteen merkitykseen, valistuksessa alkoi uusi aikakausi. Naistoimikunnat järjestäytyivät, ja niitä perustettiin ahkerasti. Naiset järjestivät myymälätilaisuuksia, kursseja ja tekivät kuluttajaneuvontaa sekä jäsenhankintaa. Naistoimikunnat olivatkin alusta asti erityisesti asiakkaan asialla. Myöhemmin niistä tuli kotitaloustoimikuntia, ja edelleen 80-luvulla asiakastoimikuntia.

Osuusliike Toukolan naistoimikunnan pöytäkirjoissa 50-luvulta kerrotaan, että toimikunta järjesti vapaaehtoisvoimin kymmeniä tapahtumia vuodessa, kuten kahvituksia ja tuotemaistajaisia myymälöissä, pikaruoka- ja leipomiskursseja kansakouluilla sekä pyykinpesukurssin meijerillä. Oli tupailtoja, joiden ohjelmaan kuului keskusteluhetki sukan parsimisen lomassa aiheesta "Kannattaako olla osuuskaupan jäsen?". Emäntien iltapäivän aiheita olivat puolestaan "Trikoon pesu", "Kata pöytäsi kauniisti" ja "Mitä tarjota yllätysvieraille".

50-luvulle tultaessa s-ryhmäläinen osuustoiminta oli noussut keskeiseksi suomalaiseksi vaikuttajaksi. Osuuskaupoilla oli merkittävä rooli myös jälleenrakennustyössä. Tavarapula alkoi helpottaa, ja myymälöiden valikoimat monipuolistuivat. Maaseudun uutuus olivat myymäläautot. Myös kaupungeissa rakennettiin. Vuonna 1941 perustettu Lahden Seudun Kauppakunta todisti ylpeänä, kun Suomen toinen Sokos-tavaratalo, tavaratalo Valtakulma, avattiin Lahdessa vuonna 1956.

1960–1980-luvut
Muutosten ja fuusioiden aika

Vielä 1960-luvulla myymälöille tunnusomaista olivat leveät tiskit, jotka erottivat asiakkaat myyjistä ja myytävistä tavaroista. Myymäläuudistusten yhteydessä niissä ryhdyttiin nyt itsenäiseen tavarankeruuseen.  Muutoksia tapahtui myös osuuskauppojen toimintaympäristössä.

Maalta muuton kiihtyessä osuuskauppojen asema alkoi muuttua hankalaksi, sillä moni osuuskauppa eli maaseutumyymälöiden varassa. Kun väki siirtyi taajamiin, monet osuuskaupat ajautuivat vaikeuksiin. S-ryhmässä lähdettiin SOK:n johdolla muodostamaan yhden talousalueen käsittäviä alueosuuskauppoja perinteisten pitäjäosuuskauppojen tilalle. 70-luvun loppuun mennessä suurin osa Päijät-Hämeen osuuskaupoista oli fuusioitunut Lahden Seudun Kauppakuntaan. Vuoden 1979 fuusiossa osuuskaupan nimeksi tuli Päijät-Hämeen Osuuskauppa (POK), johon viimeiset paikalliset osuuskaupat liittyivät 80-luvun aikana. Kanta-Hämeessä osuuskaupat fuusioituivat Etelä-Hämeen Osuuskauppaan (EHO).

POK:ssa, sitä edeltäneessä Kauppakunnassa ja EHO:ssa tehtiin 70−80-luvulla investointeja ja uusia aluevaltauksia. Hämeenlinnaan saatiin tavaratalo, ja EHO:kin aloitti hotelliliiketoiminnan. Molemmissa osuuskaupoissa ryhdyttiin myös harjoittamaan autokauppaa ja laajennettiin huoltamoliiketoimintaa. Erityisesti panostettiin majoitus- ja ravitsemiskauppaan. Lahdessa merkittäviä tapahtumia olivat Suomen ensimmäisen Rosso-ravintolan avaaminen vuonna -78 ja ravintola El Toron avaaminen vuonna -81 ravintola Maakunnan tiloihin.

1990–2010-luvut
Vaikeista vuosista menestykseen

90-luvun lamavuodet toivat hämäläiset osuuskaupat vaikeiden ratkaisujen äärelle. Laman alkaessa ihmiset luopuivat hotelli- ja ravintolapalveluista, jotka olivat sekä EHO:ssa että POK:ssa keskeisiä liiketoimintoja. Päivittäistavarakauppaverkosto oli puolestaan menettänyt kilpailukykyään, myymälöitä oli jouduttu sulkemaan, ja jäljellä olevien kunto oli alkanut heiketä. Uutta nousua lähdettiin hakemaan kahden osuuskaupan voimien yhdistämisestä.

31.12.92 Etelä-Hämeen Osuuskauppa ja Päijät-Hämeen Osuuskauppa muodostivat Osuuskauppa Hämeenmaan. Hotelleista, maatalouskaupasta ja autokaupasta luovuttiin, ja erityiseksi kehittämiskohteeksi otettiin päivittäistavarakauppa ja S-market-ketju. Myymälöitä laitettiin SOK:lta saadun pääomalainan turvin kuntoon, ja vähitellen osuuskaupan suunta kääntyi. Kun taloudellinen tilanne koheni, toimiala- ja palvelukirjoa voitiin jälleen kasvattaa. Lahteen esimerkiksi avattiin Kodin Terra –ketjun ensimmäinen myymälä vuonna 2005. 2000-luvulla Hämeenmaa palasi rautakaupan lisäksi toimijaksi myös majoitus- ja autokauppaan. Viimeinen paikallisista osuuskaupoista, Lammin Osuuskauppa, fuusioitui Hämeenmaahan vuonna 2010.

2000-luku oli osuuskaupassa pitkään kiivasta kasvun aikaa. Kymmenessä vuodessa Hämeenmaan myynti lähes kolminkertaistui, henkilöstö- ja asiakasomistajamäärä tuplaantuivat, ja uusia toimipaikkoja nousi joka toimialalle. 110-vuotisen hämäläisen osuuskaupan juhlavuonna 2014 Hämeenmaalla oli yli 145 000 asiakasomistajaa, yli sata toimipaikkaa ja yli 3000 työntekijää. Toiminta-ajatus, palvelujen ja etujen tuottaminen asiakasomistajille, sekä vastuullinen arvopohja ovat pysyneet mukana koko 110-vuotisen matkan.